KUVAT, JOTKA ALIARVIOIN

Hetkiä elämästä, onnen pieniä hippusia ja energiaa antavia asioita - ne jutut, jotka auttaa jaksamaan aina hieman enemmän. Miksen julkaise niitä pysyvästi täällä blogissa tai Instagramissa? Se on hyvä kysymys, johon taitaa liittyä ärsyttävän pinnallinen syy. Olen itsekin uppoutunut ajatukseen, että pysyvästi julkaistavien kuvien pitää miellyttää visuaalisesti siitä hetkestä loputtomuuksiin. Tämän vuoksi Instagramin ominaisuus "Insta-stories" kantaa itselleni sellaisia kuvia, jotka eivät visuaalisesti hetkauta, mutta niissä on mukana tunnetta. Sellaista spontaania, hetkessä olevaa voimaa, jonka haluan ikuistaa kameran rullaan muistoksi.

Haluaisin päästä eroon tunteesta, joka huomauttaa, että Instagramissa ja blogissa kuvien on oltava viimeisen päälle. Silloin niistä ikävä kyllä kokonaisuutena tippuu se paras fiilis pois. Oma ajatus on hieman murteessa tällä hetkellä, sillä olen ihminen, joka on enemmän tunne-ihminen kuin järki. Silti järki on vienyt täällä voiton tekemisen meiningistä.

Olen lukenut lukuisia kommentteja eri foorumeilta ja kommenteista, missä toivotaan enemmän hetkessä julkaistuja juttuja, aitoja fiiliksiä ja arkea. Se on hieman ristiriidassa sen suhteen, että yleensä sellaisista julkaisuista tykätään vähemmän - tarkkaan mietityt ja hiotut yksityiskohdat saavat osakseen enemmän huomiota ja tykkäyksiä. Itselleni välttämättä tykkäysten määrällä ei ole väliä, mutta antaahan se ainakin alitajuntaista suuntaa sille, mitä muiden odotetaan sinulta julkaisevan.

Alla syksyn aikana tallennetuista hetkistä, jotka ovat julkaistu Insta-storiesissa.

Syksyn, tai tässä tapauksessa alkavan talven pimenevät illat ovat parasta aikaa olla kotona. Meidän olohuone on sellainen rentouden maja, että en keksi kivempaa paikkaa rojahtaa sohvan nurkkaan. Oli se sitten televisio, netflix, läppäri tai pino lehtiä joiden pariin uppoutua. Mutta parastahan on oma rakas ja yhdessä vietetty ilta // Kuollut kaktus. Miten kaktus voi nuupahtaa noin?? 

Kummitytön kanssa HopLopissa! Fanny vois viedä mua kuin litran mittaa, sillä en oikein osaa sanoa hänelle ei. Kyllähän vesikin täytyy juoda maailman mageimmasta elefanttimukista? 

Testaamassa Tampereen uutta Puisto-kahvilaa. Miellyttävä seura, miljöö ja mielipiteitä jakaneet kahvikupit - mun mielestä noi oli söpöt rustiikkisuutensa vuoksi! Puiston omatekoinen jäätelö oli aivan super pehmeää ja hyvää! // Uuden Trendi-lehden juttu graafikko Lotta Niemisestä ihastutti ja aiheutti kylmänväreitä - mielenkiintoisia ajatuksia ja ura.

Kun naapurissa sijaitseva Cafe Pispala on ääriään myöten täynnä, on yksi vaihtoehto tilata herkulliset pannarit kotiin! Ja jaettunahan kaikki maistuu paremmalta, joten viikonlopun juhlien jälkeen oli hyvä aloittaa sunnuntaiaamu yhdessä hyvän ruoan ja KAHVIN parissa!

ERDEM x H&M yllätti minut täysin ja löysin mallistosta täydellisesti istuvan silkkipaidan. Ilme kertoo kaiketi kaiken tarpeellisen - melko iloinen mimmi ostoskassinsa kanssa! Täytyy sanoa, että verkkokaupan kuvien perusteella kyseinen paita ei edes käynyt mielessänikään, mutta henkarilla se kuiskutteli minua luokseen ja sovittelemaan. Näinkin voi käydä. // Mulla on vahva tunne, että Olo Urban Spa on mullistanut mun mielen, mitä tulee ihon hoitoon ja kosmetiikkaan. Olen niin hitsin iloinen tästä mahdollisuudesta työskennellä heidän kanssaan ja ymmärtää hieman paremmin, miksi tuotteilla ja omilla rutiineilla on todellakin suuri merkitys ihon hyvinvointiin. 

Pyynikki ja kaunis syksy. Tämä katu on yksi suosikkejani Tampereella. // Spontaani ja ihana illallinen! Tästä innostuneena olen etsinyt pinterestistä kauniita kattausideoita, sillä mikä sen parempaa, kuin istua tuntitolkulla pöydän äärellä hyvässä seurassa ja kauniissa miljöössä?