8.10.2015

OODI ROHKEUDELLE


IMG_6240
IMG_6238
IMG_6239
Kuvat - Milla

Rohkeus on jotain, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää. Enkä nyt puhu mistään hullusta duudsonirohkeudesta, että juostaan umpimähkään puuta päin :-D

Uskallan väittää, että isommissa kaupungeissa rohkeus on helpompaa. Rohkeus olla omaitsensä. Rohkeus tehdä erilaisia juttuja. Isoissa kaupungeissa on niin paljon tuntemattomia kasvoja ja nimenomaan susta mielipiteettömiä ihmisiä. Mä oon syntynyt pikkukaupunkiin. Just sellaiseen, missä kaikki tuntee toisensa. Toisaalta se on ollut kivaa, on paljon tuttuja ja tutun tuttuja ja aina löytyi jonkun kanssa jotain yhteistä. Toisaalta se on ollut pelottavaa. Pikkukaupungeissa nimittäin osataan olla aika tuomitsevia, ihan aikuisista alkaen. On vaikeaa tehdä rohkeita päätöksiä ilman, että saattaakin joutua suurennuslasin alle.  Muutin Tampereelle muutamia vuosia sitten ja vitsi kuinka siistiä tää on ollut. Vitsit, kuinka paljon varmuus itsestä ja omasta tekemisestä on vahvistunut.

Haluaisin sanoa, että oon rohkea. En ehkä perusluonteeltani, vaan oon kasvanut siihen vuosien myötä. Oon tehnyt erilaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka ei missään nimessä oo ollut helppoja, mutta ehdottomasti rohkeita. Se on kamala klisee, että pitää hypätä joskus sinne tuntemattomaan. Se on myös kamala tunne, hypätä ilman varmuutta siitä, että mihin sieltä laskeutuu. Se on kamalaa hetkellisesti. Asioiden järjestyminen saattaa viedä aikaa, mutta joskus palaset loksahtaa heti paikalleen. Mutta kyllä mä väitän, että se asioiden järjestyminen vaatii oma-aloitteisuutta ja työtä. Lujaa tahtoa ja luottoa itseensä.

Eihän se rohkeus aina ole helppoa. Joskus on ollut mieli niin pirun maassa ja kyyneleet valunu poskilla päiviä. Sen vastapainoksi löytyy taas ne maailman onnellisimmat hetket, nauru ja varmuus siitä, että hei onneks mä uskalsin. Kun tulee se fiilis, et onneks löysin energiaa tehdä ne liikkeet, joiden ansiosta oon tässä. Sen takia mä kirjotan tätä tekstiä. Havahduin yks päivä siihen, että en haluais olla missään muualla kuin tässä. Tässä siis elämässä ylipäätään. Kuinka monta isoa ja pientä valintaa oon tehnyt, jotka on tuonut mut tähän. Etenkin mun äiti ja täti on aina muistanut kertoa mulle, että kyllä asiat aina sutviutuu. Aina neuvonut tekemään päätökset rohkeasti, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Menemään määrätietoisesti kohti tulevaa.

Mulla meni muutama vuosi kerätä rohkeutta tehdä tää blogi. Kun vihdoin olin saanut karistettua sen pikkukaupungin aiheuttaman "mitä muut ajattelee tästä ja musta"-pelon pois harteiltani, olin valmis. Ymmärsin, että haluan tehdä tätä itselleni ja ne jää seuraamaan ketkä tykkäävät. Viime kuukausina teitä onkin käynyt täällä aika paljon! Kiitos siitä kaikille, niin ison kuin pikkukaupungin hulinassa asuville lukijoille. Etenkin lukijat sieltä mun pikkukaupungista on olleet tän blogin alkuaikoina niin äärettömän ihania ja kannustavia, että tajusin kaikkien pelkojen olleen ihan turhia.

OLKAA ROHKEITA. Tiedän, ettei rohkeus tarkoita kaikille samoja asioita. Mutta olkaa rohkeita omalla tavallanne ja luottakaa tähän maailmaan sen verran, että kyllä ne asiat oikeesti järjestyy. AINA.

13 kommenttia:

  1. Hei :) Löysin tänne Idan (ida365.fi/) blogin kautta, ja ai että, kiilasit heti suosikkiblogieni joukkoon! Ihania kuvia ja mikä tyyli! Saan täältä varmasti inspiraatiota ja piristystä, siis kiitos.

    Ja vielä kommentti postauksesi kaupunkijuttuun; asun itse Tampereella ja olen kotoisin Ylöjärveltä (pienempi kaupunki tässä Tampereen kupeessa), joten tältä suunnalta tullaan. Rakastan Tamperetta, mutta olen huomannut, että vaikka isommissa kaupungeissa on varmasti helpompi olla juuri oma itsensä ilman 'mitä muut ajattelee' -mietteitä, niin toisaalta isommissa kaupungeissa ihmiset ovat usein myös melko keskittyneitä vain omaan menoonsa. Vastaantulijoille ei juuri hymyillä, ei pidetä ovia auki ja aleta juttelemaan ventovieraille kassajonossa. Välillä tuntuu, että isoissa kaupungeissa ihmiset näkevät kamalasti vaivaa ollakseen erilaisia ja erottuvansa, mutta sitten samalla pitää olla kuin ei ketään huomaisikaan. En tosin ole törmännyt tähän asiaan niinkään vahvasti Tampereella (ehkä tämä on vielä yleisesti ottaen sen verran pieni ja "maalaismainen" ympäristö?), mutta Helsingissä ja erityisesti oikeasti isoissa kaupungeissa ulkomailla eron huomaa usein valitettavan hyvin. Ja siksi tuntuu välillä kamalan sympaattiselta mennä pienempään kaupunkiin, jossa ihmiset huomioivat toisiaan ihan yleisessä arjessa - ja jos sitä on valinnut päälleen kivan asukokonaisuuden ja vetänyt huuliin kirkasta punaa, niin onhan se kiva, että sitä katsotaankin :)

    Mutta joka tapauksessa; kivaa, kun pidät tätä ihanaa blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee! Ida on niin ihana ja kuinka nätisti se musta puhui! <3 Toivottavasti annan sulle roppakaupalla inspista ja hyvää fiilistä!

      Joo se on kyllä totta, että toisten huomioiminen on isommissä kaupungeissa tosi erilaista. Sen takia en tykkäisi esimerkiksi Helsingistä asuinpaikkana. Siellä ainakin kadulla vastaankävelevä jengi on niiiin välinpitämättömiä. Mä en onneks oo huomannut sellaista niin vahvasti täällä Tampereella. Se voi tosin johtua siitä, että oon töissä tuossa keskustan Cubuksella, niin siellä juttelen niin paljon itelleni tuntemattomille ihmisille ja oon saanut paljon hymyä ja naurua takasin sit sen tiimoilta. Käytöstapoja (just sitä oven pitämistä) voisin kans toivoa enemmän! Pidetään me pikkukaupungin likat lippu korkeella ja hymyillään niiden muidenkin puolesta? :---)

      Kiva kun jäät seurailemaan! :-*

      Poista
    2. No näin juuri! Hymyä ja avoimia ovia siis tähänkin päivään :)

      Poista
  2. Aah mitä kuvia! Ja rohkeuteen liittyen, I feel you ! Täällä kans toinen alkuperäinen pikkukaupunkilainen, joka tietää varsin hyvin miten rankkaa se voi olla, mutta myös sen, miten upeelta ja mahtavalta se tuntuu, kun tekee just sitä mitä itse haluaa ja vihdoin pääsee sinuiksi sen kanssa, ihan sama mitä muut ajattelee siitä. Vaikutat aivan huipulta tyypiltä Riikka, keep up the good work! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)
      Niinpä, se on niin siistiä tajuta et hei mä elän tässä ainakin tällä hetkellä vaan itelleni ja sillon täytyy tehdä niitä omalta tuntuvia juttuja!

      Voi ihanasti sanottu Susanna, oon otettu tästä <3

      Poista
  3. Upeita kuvia, vau ! <3 ja mä niin ymmärrän sua ! Ite oon kans pienestä kunnasta kotoisin, jossa kaikki aina oli arvostelemassa. Nyt kun muutin sieltäpäin pois, oon rohkaistunu tekemään kaikkea mitä en ikinä olis ajatellutkaan tekeväni. Ehkä kans iän myötä rohkenee, tai tuntuu omalla kohdalla sekin vaikuttavan. :D Oon kyllä samaa mieltä: asiat kyllä sutviutuu ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on ollut Milla ihan loistavana kuvausmestarina :--)

      Hienoa, että sullakin ollut tuollaisia fiiliksiä, että oot löytänyt rohkeutta! Totta sekin, että iän myötä rohekenee. Varmasti moni kokenut saman.

      Kivaa viikonloppua! :--)

      Poista
  4. Huh mitkä kuvat ! :) Rohkeuteen; jep itekki pienempää pienemmältä paikkakunnalta kotosin joten i feel u, odotan jo innolla edessä siintävää muuttoa pois :) Tosin se vaatii hieman (ihan hemmetisti) rohkeutta koska paikkakunnalta en tunne ketään enkä siellä koskaan ole käynyt mutta avopuolison perhe ja ystävät asuu siellä joten sinne tie vie :D

    Ainii ja kiitokset hullujenpäivien vinkistä; olin nopee ja nyt oottelen että postimies kuskaa olympuksen kotiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutot on aina jännittäviä! Kyllähän uuteen kaupunkiin totutteleminen vie aikaa, että arki rutinoituu ja paikka alkaa tuntumaan kodilta. Mutta se on kyllä odottamisen arvoista ja kannattaa itse olla aktiivinen! :--)

      Hei jes, ihan mahtavaa! Olympus on niiiin huikee!

      Poista
  5. WOU nyt on pakko kommentoida. Ihan tossa äsken (puoli tuntia sitten) pohdiskelin tätä maailman menoa ja kaikkia muutoksia, mitä mun elämässä on viime vuosien aikana tapahtunut. Niistä ehkä yksi itselleni suurimmista "hypyistä tuntemattomaan" on ollut muutto Tampereelle. Kaikista sopeutumispeloistani huolimatta, viihdyn täällä paremmin kuin ikinä missään ja nautin elämästäni. Juuri se itsevarmuus ja rohkeus on aivan muuta kuin pienessä kotikaupungissani. Saan tehdä sitä, mistä pidän ilman tuomituksi tulemisen pelkoa ja leimaa otsassa. Ja nyt, ihan yhtäkkiä, nää kaikki mun ajatukset on tossa, sun postauksena. Ihan huikeeta (ja vähän pelottavaakin)! XD
    P.S. Oot ihanan aito ja se oikeesti välittyy tän ruudun läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei siisti kuulla, että oon saanut muidenkin ajatuksia sanoiksi! Kiva kuulla, että oot löytänyt oman juttusi ja on hyvä fiilis tehdä niinkuin oma pää sanoo :--) Pidä lippu korkealla!

      Ihanaa, että saan välitettyä ruudun läpi, sitä mitä oon. Se ei ole aina ihan helppoa. Kiitos <3

      Poista