Kuten joku viisas on joskus sanonut "Desperate times call for desperate measures". Nyt ollaan aika epätoivoisia, sillä kylmyys ja kalpeus piinaa, eikä lohtua löydy. Ja tiedän tämänkin olevan pukeutumiskysymys, mutta sisälläkin on nenä ja sormet jäässä. Tämän vuoksi halusin lähteä lämpöön. Ja koska tähän hätään on mahdotonta hypätä lentokoneella kohti aurinkoa, avasin lomakuvat. Uskon, että aika moni tekee niin. Mutta tiedättekö mitä, oon aika varma, että siksi niitä lomakuvia otetaan. Että niihin muistoihin voi palata kuvien merkeissä! Niinhän mä aloitin tän blogin. Aurinkoisilla muistoilla ja kauniilla kuvilla. Pyrin siihen edelleen, vaikka maisemat vaihtuvat :-)
Tajusin, että näitä kuvia en ole täällä sen kummemmin julkaissut. Jos oon ihan rehellinen, olin aiemmin sitä mieltä, että nämä ei oo tänne tarpeeksi onnistuneita. Nyt kun pläräsin viime kevään Thaimaan loman kuvia läpi, miellyin näihin. Muistan elävästi, kuinka ihanana pidin tuota vihreää käytävää, jonka läpi käveltiin meidän somiin pikku taloihin. En oo koskaan nähnyt tuollaista, mutta hitsit se oli hieno! Hieno oli myös rusketus.
Viikko on nyt hyvä lopettaa viidakko meininkiin! Oon muuten ihan varma, että äiti on tilannut mut postimyynnillä jostain kaukaa ja lämpimästä. Sovin paljon paremmin eksoottiseen aurinkoon kuin jäiseen hankeen :--D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti