Hymyn vaikutuksista ihmisiin on löydetty melko mielenkiintoista tietoa. Se fakta, että jopa tekohymyllä saa manipuloitua itsensä onnelliseksi, kertoo jotain. Hymyile siis, vaikka ei välttämättä tuntuisi siltä. Mitä näitä kuultuja tarinoita nyt on - hymy tarttuu, antaa luotettavamman vaikutelman ja vähentää stressiä. Oma suosikkini on tuo ensimmäinen, hymy tarttuu.
Joskus perusilme on resting bitch face ja se on todellakin inhimillistä, mutta huonon fiiliksen tartuttaminen toiseen ei. Siinä missä hymy tarttuu, niin tarttuu huono tunnelmakin. Oon sitä mieltä, että asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä - jos ärsyttää niin ärsyttää, mutta se on jokaisesta itsestään kiinni miten sen tuo ihmisten ilmoille. Itse pyrin lähtökohtaisesti pitämään hymyä ja hyvää fiilistä yllä. En todellakaan pidättele naurua vaan annan sen herskyä vatsanpohjasta asti, jos siltä tuntuu. Kun joskus valitan, herään helposti miettimään, että tuonkin olisi voinut jättää sanomatta. Valittamisella ei nimittäin ole mitään merkittävää roolia missään olosuhteissa. Ennemmin hakee sellaisen asenteen, että valittamisen sijasta tekee sille jotain ja muuttaa tilannetta niin, että valitettavaa ei ole. Kinkkisetkin tilanteet ovat usein korjattavissa hymyllä ja ystävällisyydellä. Ainakin melkein aina.
Hauskaa sinänsä, että on ihan tutkittu ihmisen näyttävän nuoremmalta hymyillessään. Silti hymyileminen ja nauraminen aiheuttaa ryppyjä - haha, tässäpä vasta ristiriita. Mutta, ennemmin taistelen ryppyjä vastaan, kun pidättelen hymyä tai naurua. Parasta on nauraa vedet silmissä vatsa kipeänä.
Kuvat Jonna / editointi minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti